Elämä tuntuu asettavan eteen outoja tilanteita. Ennen kysyntää itselleen vastakkaisen sukupuolen toimesta saa hakea, nyt siitä tuntuu olevan kaikkea muuta kuin puutetta.
Noin reilu kuukausi sitten virittelin juttua erään miellyttävän ikäiseni miespuolisen henkilön kanssa. Hänen henkilökohtaisesta elämäntilanteestaan johtuen emme kuitenkaan loppupeleissä viritelleet mitään, sillä hän puhalsi pelin poikki. Kipinää oli, ja alkavaa tunnetta, mutta tilanne ei ollut hänen mielestään oikea.
Välillä tässä, ja siis tietysti varsinkin alkoholin vaikutuksen alaisena, olen sitten hakenut seuraa. Olen joskus päätynyt odottamaan miehen mielen muuttumista, joten nyt päätin etten niin enää tee. Yksi iloinen viikonloppu päädyinkin vaihtamaan numeroita ihan erilaisen tyypin kanssa, jonka ulkoista olemusta jo aikaisemmin syvällisesti pohdinkin. Emme ehtineet nähdä, jommalla kummalla oli aina jotakin menoa.
Nyt joulua edeltävänä viikonloppuna tämä reilu kuukausi sitten tutummaksi tullut miekkonen sitten pisti viestiä, sanotaan häntä vaikka Janneksi. Hän oli päätynyt lähtemään viihteelle ja valitteli kuinka baarissa ei ollut mukavaa, vaikka paikkaa välissä vaihtoikin. Loppujen lopuksi päätyi myös tunnustamaan, että on edelleen kiinnostunut minusta, joten vanhojen tunteiden siivittämänä kutsuin hänet luokseni. Yö venyi aamuksi, aamu päiväksi ja iltapäiväksikin. Molemmat tunsivat, kipinän ja hekuman ja kaiken mahdollisen. Ja Janne myös tunnusti ikävöineensä minua ja pitävänsä minusta edelleen, kuten minäkin tunnustin takaisin.
Perustilanne ei kuitenkaan ole muuttunut. Emme voi aloittaa varmastikkaan vakavampaa seurustelua, tosin en siihen minkäänlaista pakkoakaan tällä hetkellä tunne. Minulle riittää, että pidämme toisistamme, ja toivonmukaisesti niin paljon että muut yössä ja päivässä liikkuvat yksilöt eivät enää kiinnosta. Menettämisen pelkoni tuntuu olevan hyvin selätetty, ja koitan keskittyä vain tähän hetkeen, sillä millään muulla ei oikeastaan ole nyt merkitystä.
Seuraavana maanantaina viestiä kuitenkin pistää myös nukkumaseurani, jota en ole ehtinyt näkemään. En ole tottunut tilanteeseen, jossa minun pitää tehdä näitä ratkaisuja, mitä vastaan ja kenelle ja mitä teen kenenkin kanssa. Olen enemmänkin tottunut ottamaan irti kaiken minkä saan, sillä kysyntää on aina ollut joko liian vähän tai sopivasti. Jos piirit olisivat isommat, tietäisin mitä tehdä: olisin vain hiljaa kuten kaikki vastaavissa tilanteissa ja ehkä nyökkäisin henkilölle törmätessäni häneen. Kaikki kuitenkin tuntevat kaikki, joten ilmeisesti minun on pakko ensimmäistä kertaa elämässäni muuttaa kantani tähän: entä jos olisimme vain kavereita? Mutta minkä sanon perusteeksi, miesten liiallisen ilmestymisen vai yksinkertaisesti jutun toisen kanssa? Vai tulisiko olla vin hiljaa? Tällöin henkilö tosin saattaisi luulla pakkien antamisen johtuvan hänestä, ja en halua huonontaa kenenkään itsetuntoa. Toisaalta, huonontaako toisen miehen valitseminen toisen edelle itsetuntoa sitäkin enemmän?
Voi voi voi. Ainakaan ei ole tylsää. Taidan pakottaa itseni lopettamaan turhan ajattelun.
tiistai 27. joulukuuta 2011
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Nuoria miehiä pipokkaita
Keskenkasvuiset, siis kuitenkin täysi-ikäiset, miehet ovat jännittäviä otuksia.
Baarireissullani viime viikonloppuna törmäsin juuri edellä mainitsemaani ryhmään. Tietysti yksilöt vaeltivat laumassa, olivat hämmentävän syötävän näköisiä ja tavallaan jotenkin viattoman oloisia. Kaikki eivät vielä olleet täysissä mitoissaan, hartiat saattoivat olla hintelähköjä ja pituuttakin oli kertynyt todella harvalle. En ole varma kaikkien yksilöiden iästä porukassa, mutta veikkaisin haarukaksi 18-20 ikävuotta.
Tämän ikäisen miehen baarikäyttäytyminen on mielenkiintoista. Naisia katsellaan kyllä, osa ei uskalla puhua pulpahtaakkaan ja viettää enemmistön ajastaan tiskillä. Sitten iskeekin päälle erittäin villi vaihe, jossa pahimmat tapaukset tarttuvat kiinni ensimmäiseen takamukseen joka lähellä sattuu hyvällä silmällä vilkaisemaan. Tullaan lähelle, todella lähelle, mauttomuuteen asti, ja koska kuosi on tukeva ei ajatuksiin mahdu ilmeisesti oikein järjen sanaa. Suusta tulee mitä tulee, pelimiesvinkeitä, läppää tai muuta jännää, varmastikkin kohdalle osuvalla tytöllä tai naisella tähän on suuri vaikutus, siis sanojen sisältöön. Ja tietysti myös perusluonteella. Jos kaverit kuitenkin liikkuvat, todennäköisesti liikkuu myös tämäkin mieshenkilö, paitsi jos on päässyt niin sanottuun varmaan asemaan naispuolisen henkilön suhteen. Myös juominen, ilmaisten hylättyjen juomien metsästys ja tiskille meno, menevät aina naisen edelle, onhan ryyppääminen elämän suola. Kuosi onkin lopulta niin tukeva, että silmät eivät osoita samaan suuntaan, oksennus meinaa nousta kurkkuun ja naista tartutaan heti hanurista kiinni kun pari sanaa on sanottu. Puheesta ei meinaa saada selvää ja jo tämänkin takia vain epätoivoisimmat vastakkaisen sukupuolen edustajat tuntuvat jäämään huudeille, elleivät ole yhtä tukevassa kunnossa, yhtä nuoria ja kokemattomia tai kyseessä ole erittäin söpö miespuolinen nuori yksilö.
Harvan alle 20-vuotiaan iskemistekniikka on kehittynyt ja toimiva, saatika sitten järkevä. Kommunikaatiossa on helposti puutteita ja naista ei vain osata pahemmin huomioida. Kuvitellaan olevan isoakin playeriä, vaikka loppupeleissä pari vuotta vanhempi nainen vie poikaa 10-0, jos vain niin haluaa. Nuoremman sällin alkoholisoituneen pään saa myös sekaisin oikeilla naisen muuveilla, varsinkin tanssilattialla joita oman ikäiset tytöt eivät vain uskalla tehdä. Ja alkoholi, sitä ei naisille kovin usein tarjota ja omasta kurkusta sitä kaadetaan kaksin käsin. Ensin rohkaisuksi, sitten lisärohkaisuksi ja lopuksi vielä kuosin ylläpitämiseksi, ettei vain sattuisi selvenemään. Yksi iso ongelma näillä nuorilla miehillä myös on: he eivät tunnu osaavan tehdä ratkaisevaa siirtoa. Saatetaan kysyä naiselta, mihin hän on illan jälkeen menossa, mutta jos nainen vastaa 'Kotiin kai' ei nuori mies enää viitsi kysellä yhteisestä majapaikasta tai pyytää mukaansa.
Nuoret kollit ovat kyllä hämmentäviä, jotakin niin söpöä mutta jotakin niin keskenkasvuista, että harvinaista on löytää joku skarpimpi ja asiansa osaava yksilö.
(Teksti sisältää turhaa stereotypisointia, mutta so what :D)
Baarireissullani viime viikonloppuna törmäsin juuri edellä mainitsemaani ryhmään. Tietysti yksilöt vaeltivat laumassa, olivat hämmentävän syötävän näköisiä ja tavallaan jotenkin viattoman oloisia. Kaikki eivät vielä olleet täysissä mitoissaan, hartiat saattoivat olla hintelähköjä ja pituuttakin oli kertynyt todella harvalle. En ole varma kaikkien yksilöiden iästä porukassa, mutta veikkaisin haarukaksi 18-20 ikävuotta.
Tämän ikäisen miehen baarikäyttäytyminen on mielenkiintoista. Naisia katsellaan kyllä, osa ei uskalla puhua pulpahtaakkaan ja viettää enemmistön ajastaan tiskillä. Sitten iskeekin päälle erittäin villi vaihe, jossa pahimmat tapaukset tarttuvat kiinni ensimmäiseen takamukseen joka lähellä sattuu hyvällä silmällä vilkaisemaan. Tullaan lähelle, todella lähelle, mauttomuuteen asti, ja koska kuosi on tukeva ei ajatuksiin mahdu ilmeisesti oikein järjen sanaa. Suusta tulee mitä tulee, pelimiesvinkeitä, läppää tai muuta jännää, varmastikkin kohdalle osuvalla tytöllä tai naisella tähän on suuri vaikutus, siis sanojen sisältöön. Ja tietysti myös perusluonteella. Jos kaverit kuitenkin liikkuvat, todennäköisesti liikkuu myös tämäkin mieshenkilö, paitsi jos on päässyt niin sanottuun varmaan asemaan naispuolisen henkilön suhteen. Myös juominen, ilmaisten hylättyjen juomien metsästys ja tiskille meno, menevät aina naisen edelle, onhan ryyppääminen elämän suola. Kuosi onkin lopulta niin tukeva, että silmät eivät osoita samaan suuntaan, oksennus meinaa nousta kurkkuun ja naista tartutaan heti hanurista kiinni kun pari sanaa on sanottu. Puheesta ei meinaa saada selvää ja jo tämänkin takia vain epätoivoisimmat vastakkaisen sukupuolen edustajat tuntuvat jäämään huudeille, elleivät ole yhtä tukevassa kunnossa, yhtä nuoria ja kokemattomia tai kyseessä ole erittäin söpö miespuolinen nuori yksilö.
Harvan alle 20-vuotiaan iskemistekniikka on kehittynyt ja toimiva, saatika sitten järkevä. Kommunikaatiossa on helposti puutteita ja naista ei vain osata pahemmin huomioida. Kuvitellaan olevan isoakin playeriä, vaikka loppupeleissä pari vuotta vanhempi nainen vie poikaa 10-0, jos vain niin haluaa. Nuoremman sällin alkoholisoituneen pään saa myös sekaisin oikeilla naisen muuveilla, varsinkin tanssilattialla joita oman ikäiset tytöt eivät vain uskalla tehdä. Ja alkoholi, sitä ei naisille kovin usein tarjota ja omasta kurkusta sitä kaadetaan kaksin käsin. Ensin rohkaisuksi, sitten lisärohkaisuksi ja lopuksi vielä kuosin ylläpitämiseksi, ettei vain sattuisi selvenemään. Yksi iso ongelma näillä nuorilla miehillä myös on: he eivät tunnu osaavan tehdä ratkaisevaa siirtoa. Saatetaan kysyä naiselta, mihin hän on illan jälkeen menossa, mutta jos nainen vastaa 'Kotiin kai' ei nuori mies enää viitsi kysellä yhteisestä majapaikasta tai pyytää mukaansa.
Nuoret kollit ovat kyllä hämmentäviä, jotakin niin söpöä mutta jotakin niin keskenkasvuista, että harvinaista on löytää joku skarpimpi ja asiansa osaava yksilö.
(Teksti sisältää turhaa stereotypisointia, mutta so what :D)
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Fuckable or something else?
Viimeviikonlopun jälkeen olen saapunut mielenkiintoisen kysymyksen äärelle: mitä odotamme ihmiseltä, jonka haluamme seurustelukumppaniksemme?
Oli lauantai-ilta. Vietimme pikkujouluja ystävättäreni luona skumpan ja punaviinin vauhdittamina ja suuntasimme kaupungin yöhön. Kävimme yhdillä pystybaarissa ja siirryimme viereiseen baariin. Muutaman juoman lisää nautittuani satuin istahtamaan pöytään, jossa istui silloin mielestäni erittäin söpön oloinen ja mukavaksikin osoittaunut jätkä. Lähdimme samaa matkaa, ja päädyin hänen viereensä yöksi. Paljoa ei tapahtunut, mies kun sattui olemaan kiltimpää sorttia enkä itsekkään käynyt liiaksi käsiksi. Aamulla vaihdoimme numeroita hänen aloitteestaan, mutta mitään erityistä hänen aloitteestaan ei enää ollut, vaikka käden hänen ympärilleen aamulla vielä kiedoinkin. Hän vain makasi.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään komistusten komistus. Ihan söpö mies kuitenkin, tyyliseni monella tapaa, tosin myös aamuinen vaitoneisuus sai minut pohtimaan hänen sopivuuttaan minulle. Ja en itsekkään tainnut enää aamutuimaan olla mikään näyttävä ilmestys, kuten edellisiltana olin vielä ollut. Halaamatta lähdimme eri suuntiin, tosin saattoihan mies olla ujokin ja siksi niin vaitonainen(lisänä tietysti karmealle morning-afterille). Ja mitä tarkemmin olen nyt pohtinut, sitä suuremmalla todennäköisyydellä taidan jättää soittamatta henkilölle.
Mutta mitä todella vaadimme ihmiseltä, jota katselisimme mielellämme enemmänkin? Juuri tänään itseäni hieman nuoremman miehen kanssa pohdittuani asiaa hän totesi hyvän ulkonäön olevan yksi tärkeä seikka, yleisen kemian lisäksi siis. Pitäähän henkilöä ennen kaikkea jaksaa katsella. Itse pohdin myös tätä asiaa mielessäni. Miehen tulee olla esiteltävissä kenelle vain, vanhemmilleni, sukulaisilleni, kavereilleni, entisille poikaystävillekkin. Pitää olla edustuskelpoinen siinä suhteessa, että kadulla ei hävetä kulkea käsi kädessä ja osoittaa yleisillä paikoilla kiintymystä, jos siltä nyt sattuu tuntumaan.
Jotkut miehet lajittelevat naisia pantaviin ja seurustelukumppaniehdokkaisiin. Yleensä näteimmät tytöt tuntuvat päätyvän jälkimmäiseen, varsinkin, jos heitä ei tunneta. Hiukan ylimääräistä kurvia omaavat, ihan hyvän näköiset, sen sijaan jäävät vain pantaviin, joita sen yhden yön tai korkeintaan parin jaksaisi enää katsella. Aloin pohtia, sorrunkohan myös itse tähän jaotteluun? Tietysti tähän päälle tulevat vielä täysin sopimattomat miehet, jotka vain eivät syystä tai toisesta mahdu repertuaariini. Ja en edelleenkään pane joka toista vastaantulevaa pantavaa miestä, jotenkin vain juuri pähkäilyni siitä, kannattaako minun soittaa viimeviikonloppuiselle nukkumaseuralleni tapaamisen toivossa, vai mieluummin jättää asia sikseen ja katsella uutta ja seuraavaa kokelasta johti minut tähän jaottelumalliin. Olisiko miehessä tapailuainesta myös ulkoisesti vai jättäisinkö kiusaamatta poloista miestä ja tyytyisin vain hiljaisuuteen? Vai voisiko tapailu tosiaan olla kevytmielistä, sillä tyyppi oli kuitenkin niinsanotusti pantava, hän tuoksui hyvälle, osasi suudella ja omasi mukavanoloisen luonteen, mitä keskusteluistamme nyt muistan. Myös eräs ystävättäreni kehui häntä myös oikein hyväksi tyypiksi.
Perään soittelussa on aina kuitenkin olemassa se riski, että toinen ehtii ihastua ja toivoa muuta. Olen aikoinaan tätä kautta sortunut pitkäaikaiseen seurustelusuhteeseen miehen kanssa, josta en todellisuudessa niin paljoa kuitenkaan pitänyt. Eläminen hänen kanssaan kuitenkin sujui, eikä muitakaan vaihtoehtoja tuntunut olevan näkyvissä. Loppujen lopuksi kaikki hänen virheensä, jotka poikkesivat miesmaustani koituivat kuitenkin ylitsepääsemättömiksi, enkä tulisesti milloinkaan rakastunut häneen, joten hän jäi tippa linssissä haikailemaan perääni ja minä lähdin. Vastaavaan en enää toista kertaa haluaisi päätyä. Alkava seurustelu on kuitenkin semi-jätkänkin kanssa koukuttavan ja petollisen ihanaa. Jokainen katse hivelee itsetuntoa, jokainen kehu vielä lisää sitä, ja seksistä tulee säännöllinen, mukava ja luonnollinen asia, josta ei haluaisi luopua.
Yksi asia kuitenkin on vielä tähän päälle: jo pelkissä suudelmissa viikonloppuisen miehen kanssa kuitenkin oli sitä jotakin, tosin olin humalassakin, mutta silti. Humalatila ei aiheuta automaattista kipinää. Tosin mistä tiedän, miltä se hänestä tuntui. Ja rajoittaisivatko ulkoiset puitteet liikaa olojani ollessani selvinpäin? Vai olisiko mies paremman näköinen krapula-aamun hälvettyä?
Rakkaudella Mindy
Oli lauantai-ilta. Vietimme pikkujouluja ystävättäreni luona skumpan ja punaviinin vauhdittamina ja suuntasimme kaupungin yöhön. Kävimme yhdillä pystybaarissa ja siirryimme viereiseen baariin. Muutaman juoman lisää nautittuani satuin istahtamaan pöytään, jossa istui silloin mielestäni erittäin söpön oloinen ja mukavaksikin osoittaunut jätkä. Lähdimme samaa matkaa, ja päädyin hänen viereensä yöksi. Paljoa ei tapahtunut, mies kun sattui olemaan kiltimpää sorttia enkä itsekkään käynyt liiaksi käsiksi. Aamulla vaihdoimme numeroita hänen aloitteestaan, mutta mitään erityistä hänen aloitteestaan ei enää ollut, vaikka käden hänen ympärilleen aamulla vielä kiedoinkin. Hän vain makasi.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään komistusten komistus. Ihan söpö mies kuitenkin, tyyliseni monella tapaa, tosin myös aamuinen vaitoneisuus sai minut pohtimaan hänen sopivuuttaan minulle. Ja en itsekkään tainnut enää aamutuimaan olla mikään näyttävä ilmestys, kuten edellisiltana olin vielä ollut. Halaamatta lähdimme eri suuntiin, tosin saattoihan mies olla ujokin ja siksi niin vaitonainen(lisänä tietysti karmealle morning-afterille). Ja mitä tarkemmin olen nyt pohtinut, sitä suuremmalla todennäköisyydellä taidan jättää soittamatta henkilölle.
Mutta mitä todella vaadimme ihmiseltä, jota katselisimme mielellämme enemmänkin? Juuri tänään itseäni hieman nuoremman miehen kanssa pohdittuani asiaa hän totesi hyvän ulkonäön olevan yksi tärkeä seikka, yleisen kemian lisäksi siis. Pitäähän henkilöä ennen kaikkea jaksaa katsella. Itse pohdin myös tätä asiaa mielessäni. Miehen tulee olla esiteltävissä kenelle vain, vanhemmilleni, sukulaisilleni, kavereilleni, entisille poikaystävillekkin. Pitää olla edustuskelpoinen siinä suhteessa, että kadulla ei hävetä kulkea käsi kädessä ja osoittaa yleisillä paikoilla kiintymystä, jos siltä nyt sattuu tuntumaan.
Jotkut miehet lajittelevat naisia pantaviin ja seurustelukumppaniehdokkaisiin. Yleensä näteimmät tytöt tuntuvat päätyvän jälkimmäiseen, varsinkin, jos heitä ei tunneta. Hiukan ylimääräistä kurvia omaavat, ihan hyvän näköiset, sen sijaan jäävät vain pantaviin, joita sen yhden yön tai korkeintaan parin jaksaisi enää katsella. Aloin pohtia, sorrunkohan myös itse tähän jaotteluun? Tietysti tähän päälle tulevat vielä täysin sopimattomat miehet, jotka vain eivät syystä tai toisesta mahdu repertuaariini. Ja en edelleenkään pane joka toista vastaantulevaa pantavaa miestä, jotenkin vain juuri pähkäilyni siitä, kannattaako minun soittaa viimeviikonloppuiselle nukkumaseuralleni tapaamisen toivossa, vai mieluummin jättää asia sikseen ja katsella uutta ja seuraavaa kokelasta johti minut tähän jaottelumalliin. Olisiko miehessä tapailuainesta myös ulkoisesti vai jättäisinkö kiusaamatta poloista miestä ja tyytyisin vain hiljaisuuteen? Vai voisiko tapailu tosiaan olla kevytmielistä, sillä tyyppi oli kuitenkin niinsanotusti pantava, hän tuoksui hyvälle, osasi suudella ja omasi mukavanoloisen luonteen, mitä keskusteluistamme nyt muistan. Myös eräs ystävättäreni kehui häntä myös oikein hyväksi tyypiksi.
Perään soittelussa on aina kuitenkin olemassa se riski, että toinen ehtii ihastua ja toivoa muuta. Olen aikoinaan tätä kautta sortunut pitkäaikaiseen seurustelusuhteeseen miehen kanssa, josta en todellisuudessa niin paljoa kuitenkaan pitänyt. Eläminen hänen kanssaan kuitenkin sujui, eikä muitakaan vaihtoehtoja tuntunut olevan näkyvissä. Loppujen lopuksi kaikki hänen virheensä, jotka poikkesivat miesmaustani koituivat kuitenkin ylitsepääsemättömiksi, enkä tulisesti milloinkaan rakastunut häneen, joten hän jäi tippa linssissä haikailemaan perääni ja minä lähdin. Vastaavaan en enää toista kertaa haluaisi päätyä. Alkava seurustelu on kuitenkin semi-jätkänkin kanssa koukuttavan ja petollisen ihanaa. Jokainen katse hivelee itsetuntoa, jokainen kehu vielä lisää sitä, ja seksistä tulee säännöllinen, mukava ja luonnollinen asia, josta ei haluaisi luopua.
Yksi asia kuitenkin on vielä tähän päälle: jo pelkissä suudelmissa viikonloppuisen miehen kanssa kuitenkin oli sitä jotakin, tosin olin humalassakin, mutta silti. Humalatila ei aiheuta automaattista kipinää. Tosin mistä tiedän, miltä se hänestä tuntui. Ja rajoittaisivatko ulkoiset puitteet liikaa olojani ollessani selvinpäin? Vai olisiko mies paremman näköinen krapula-aamun hälvettyä?
Rakkaudella Mindy
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)