Tulin juuri vilkuilleeksi vanhojen luokkatovereideni facebook-profiileja. Toiset ovat menneet jo naimisiin, toiset, kuten minä, viettävät villiä sinkkuelämää ja moni elää ainakin tasapainoiselta vaikuttavassa parisuhteessa. Aloin ajatella asiaa, ja päädyin siihen tulokseen että pariutumiskulttuureilla taitaa olla genreittäisiä eroja.
Yleensä niin sanotuilla 'perusjampoilla', pikkukylän valtaenemmistöä edustavalla joka viikonloppu kotiinsa kylään palaavilla ihmisillä on vakaa parisuhde. Todennäköisimmin genren edustajan ollessa naispuolinen on kyseessä eivalitettavastiniinviehättävä saman paikkakunnan edustaja, vanhempi mies. Ellei sitten kyseessä ole jopa oma high school sweetheart, tosin kenenkään tapauksessa nämä suhteet eivät tuntemieni henkilöiden piirissä ole jääneet pysyviksi. Tällä tavoin nämä henkilöt ovat kuitenkin kyenneet säilyttämään oman kaveripiirinsä kiinteänä lisäämättä siihen liikaa uusia tuttavuuksia. Olipa joku entinen luokkatoverini jopa torjunut kaverustumisyritykset muuttaessaan opiskelemaan uuteen kaupunkiin. Suhde on yleensä alkanut viimeistään lukion lopulla ja jatkunut jo monta vuotta. Häitä ja lapsia odotellessa, sanoisinko.
Ylipäätään nämä suomailesen tavis-ryhmän edustajat tuntuvat ajautuvan parisuhteeseen äärimmäisen tehokkaasti. Teinikihlat ovat tuttu ilmiö, ja kihloja solmitaan astetta helpommin. Parisuhdetta ei kammota, onhan kumppaniksi saatu kuitenkin oman kylän edustaja ja tyydytään siihen, ja vielä mahdollisesti parhaasta päästä heidän omasta mielestään. Miksi siis edes katsella muualle kun sisäsiitosaste pidetään oikealla tasolla?
Yleensä nykyisin ihmiset, jotka kuuluvat niin sanotusti pinnalla oleviin genreihin, eivät niinkään hyvin viihdy parisuhteissa. Itse tavallaan kuulun tähän ihmisryhmään, ellen sanoisi itseäni jopa genrejen edelläkävijäksi kuuluen pinnalla olevien edelläkävijägenreen. Kaikki näihin ihmisiin kuuluvat ovat joka tapauksessa ajan hermolla, pariskuntiakin löytyy, mutta moni valitsee mieluiten tiekseen olla sinkkuna, harrastaa irtosuhteita tai muuten vaan katselee ympärilleen. Nämä ihmiset ovat myös mahdollisesti kysytympää seuraa baareissa(tosin en menisi joka illan kohdalta itsestäni sanomaan, tosin viimeaikainen suosioni on häkellyttänyt minutkin) ja heillä on enemmän vaihtoehtoja tapailemiksiin ihmisiksi. Kulttuurissa piilee kuitenkin varjopuoli: moni kärsii syystä tai toisesta monen asteisesta ihmissuhdekammosta tai ei tyydy mihinkään vaan haluaa aina etsiä parempaa. Tai vaihtoehtoisesti deittailee sarjoissa monia ihmisiä miettien mikä vaihtoehto olisi paras. Joskus kohdalle napsahtaa kuitenkin täyskymppi, mutta jos jalat alta vievää seuraa ei ole havaittavissa valitaan mieluummin tieksi olla yksin ja viettää laatuaikaa itsensä ja kavereidensa seurassa. Ja deittailla voi jotakuta silloin tällöin, jos siltä sattuu tuntumaan. Joka tapauksessa seksiä on helposti saatavilla, ja se ei todellakaan riitä syyksi aloittaa minkään asteista parisuhdetta, ellei sitten vakipano-suhdetta seksin ollessa erittäin hyvää tai henkilöiden osuessa toistensa tielle yön hämärinä tunteina useampaan otteeseen.
Tapailemmeko siis ihmisiä ympäröivämme kulttuurin meille asettamissa rajoissa? Olemmeko genrejemme vankeja tässä(kin) suhteessa? Usein ns. hipsterimmät ihmiset haluavat tavata tietyn määrän ihmisiä ennen lopullista aloilleen asettumista, kokeilla monenlaista seuraa. Pikkukylien perusjampat taas saattavat tyytyä ensimmäiseen kohdalleen osuvaan henkilöön. Kärsivätkö perusjampat huonosta itsetunnosta uskoessaan olevansa kykenemättömiä uusiin suhteisiin vai eivätkö menevämmät henkilöt usko tarpeeksi itseensä ennen kuin saavat määrittelemänsä seuraluvun täyteen nauttien uusien henkiöiden kiinnostuksista jatkuvalla syötöllä? Vai onko kyseessä valikoiman laajuus ja sen viehätys?
Taidamme kaikki olla ympäröivän kulttuurimme orjia. Tavalla tai toisella, ja seuralaiskulttuurimme ei ole vähäisin vaikutteita ottava elämämme osa-alue.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
torstai 5. huhtikuuta 2012
Blame it on being female
Monet ihmiset pistävät käyttäytymisiä naiseuden piikkiin. Niin vastakkaisen sukupuolen edustajat kuin me itse naisetkin, riippuen tilanteesta ja henkilöstä. Itse välttelen sukupuolierotteluun liittyviä kommentteja enkä arvosta niiden lausujia ja uskon vakaammin tasa-arvoiseen yksilöllisyyteen.
Joissakin asioissa naiseuden syyllistämistä en voi minäkään kuitenkaan välttää. Pillereitä syömättömänä naisena eräs kiertoni vaiheista on juurikin yksi niistä. Ja ei, kyseessä ei ole kuukautiset, joiden piikkiin kaikki usein pistetään. Niillä ei oikein ole minuun itseasiassa kuin lamaannuttava vaikutus, tai vaihdellen helpottunut, mutta loppupeleissä niiden aikana olen hyvinkin tasapainoinen. Sen sijaan aika pari viikkoa ennen kyseistä vuotamistapahtumaa ajatukseni ovat aivan ymmällään, varsinkin jos miestä ei kuulu kuvioihin.
Ovulaatio. Tuttu sana? Tarkoittaa siis sitä aikaa, kun naisen munasolu irtoaa ja on valmis hedelmöittymään. Näinä päivinä käyn kuumempana kuin ikinä, pahimmassa puutteessa masturboin monta kertaa päivässä. Mikään muu kuin mies ei tuntuisi riittävän, ja miehen ollessa olematon tilannetta on vaikea helpottaa. Liikunta auttaa vaivoihin mutta niiden hoitoon on myös lääke. Mutta ainakin nyt lääke on pannassa miehettömäksi ajaksi julistautumisen johdosta joten mistään sitä ei ole herumassa. Olo on pahimmillaan vapaapäivinä, jolloin parempaa tekemistä ei keksi kuin lekotella sängyssä ja vältellä pakollisia kotitehtäviä. Sitä rutistaa itsensä peiton ja tyynyn väliin kuvitellen näkymättömät kädet lanteidensä ympärille ja miehen kuiskaamaan korvaan likaisia sanoja. Myös kuvitteelliset suudelmat kuuluvat asiaan. Joka kuukausi ovulaatio ei ole niin paha, ei nytkään olisi mutta tietyt stressitekijät saavat minut välttelemään oikeaa tekemistä ja olemaan toimettomana sen sijaan. Ja asiaa tietysti tavallaan pahentaa se, että tuolla jossakin olisi mies joka haluaisi minua mutta en voi saada haluta tai saada häntä sattuneista syistä nyt. Aargh...
Luonto on tosiaan suunniteltu hyvin, varmistaakseen lisääntymisen juuri oikeaan aikaan kuusta. Ainakin minun kohdallani rytmi on juuri sen mukainen. Liian pitkän seksittömyyden jälkeen sitä melkein nylkyttää itseään vastaantulevia miehiä vasten heti kun on mahdollisuus. Mutta onneksi nyt seksistä on alle kuukausi joten varmaan selviän toukokuulle asti. Silloin tavallaan toivoisin jo palaavani kesken jääneisiin Jesse-kuvioihin, jos vain mahdollista. Tai viimeistään kesäkuussa. Kolme kuukautta on vielä juuri ja juuri siedettävissä oleva aika.
Tämän tekstin kirjoitettuani ja muutenkin miesten kanssa käyttäytymistäni pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla melko seksuaalinen ihminen. Eikö naisen pitäisi olla se joka sanoo että nyt loppuu ja ei vielä. Mies vain menee vaistojensa varassa, ainakin useimmiten vaikka kuinka kiltti poika olisi kyseessä. Itse useimmiten menen tilanteessa vietin mukana, vaikka se kenet tähän tilanteeseen asti päästän onkin jo iso valintaprosessi. Kuin luonnostaan lantioni liikkuu miehen lanteita vasten ja pian hän onkin repimässä vaatteita päältäni. Ihmeellistä, eikö totta? Jutut etenevät liian nopeasti kun kumpikaan osapuoli ei osaa eikä halua enää pidätellä itseään. Silti olen (ehkä) hyvässä maineessa kyseisten miesten parissa enkä mikään lutka. Ihmeellinen on elämä, ja en uskonut olevani tällainen vielä pikkutyttönä.
Joissakin asioissa naiseuden syyllistämistä en voi minäkään kuitenkaan välttää. Pillereitä syömättömänä naisena eräs kiertoni vaiheista on juurikin yksi niistä. Ja ei, kyseessä ei ole kuukautiset, joiden piikkiin kaikki usein pistetään. Niillä ei oikein ole minuun itseasiassa kuin lamaannuttava vaikutus, tai vaihdellen helpottunut, mutta loppupeleissä niiden aikana olen hyvinkin tasapainoinen. Sen sijaan aika pari viikkoa ennen kyseistä vuotamistapahtumaa ajatukseni ovat aivan ymmällään, varsinkin jos miestä ei kuulu kuvioihin.
Ovulaatio. Tuttu sana? Tarkoittaa siis sitä aikaa, kun naisen munasolu irtoaa ja on valmis hedelmöittymään. Näinä päivinä käyn kuumempana kuin ikinä, pahimmassa puutteessa masturboin monta kertaa päivässä. Mikään muu kuin mies ei tuntuisi riittävän, ja miehen ollessa olematon tilannetta on vaikea helpottaa. Liikunta auttaa vaivoihin mutta niiden hoitoon on myös lääke. Mutta ainakin nyt lääke on pannassa miehettömäksi ajaksi julistautumisen johdosta joten mistään sitä ei ole herumassa. Olo on pahimmillaan vapaapäivinä, jolloin parempaa tekemistä ei keksi kuin lekotella sängyssä ja vältellä pakollisia kotitehtäviä. Sitä rutistaa itsensä peiton ja tyynyn väliin kuvitellen näkymättömät kädet lanteidensä ympärille ja miehen kuiskaamaan korvaan likaisia sanoja. Myös kuvitteelliset suudelmat kuuluvat asiaan. Joka kuukausi ovulaatio ei ole niin paha, ei nytkään olisi mutta tietyt stressitekijät saavat minut välttelemään oikeaa tekemistä ja olemaan toimettomana sen sijaan. Ja asiaa tietysti tavallaan pahentaa se, että tuolla jossakin olisi mies joka haluaisi minua mutta en voi saada haluta tai saada häntä sattuneista syistä nyt. Aargh...
Luonto on tosiaan suunniteltu hyvin, varmistaakseen lisääntymisen juuri oikeaan aikaan kuusta. Ainakin minun kohdallani rytmi on juuri sen mukainen. Liian pitkän seksittömyyden jälkeen sitä melkein nylkyttää itseään vastaantulevia miehiä vasten heti kun on mahdollisuus. Mutta onneksi nyt seksistä on alle kuukausi joten varmaan selviän toukokuulle asti. Silloin tavallaan toivoisin jo palaavani kesken jääneisiin Jesse-kuvioihin, jos vain mahdollista. Tai viimeistään kesäkuussa. Kolme kuukautta on vielä juuri ja juuri siedettävissä oleva aika.
Tämän tekstin kirjoitettuani ja muutenkin miesten kanssa käyttäytymistäni pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla melko seksuaalinen ihminen. Eikö naisen pitäisi olla se joka sanoo että nyt loppuu ja ei vielä. Mies vain menee vaistojensa varassa, ainakin useimmiten vaikka kuinka kiltti poika olisi kyseessä. Itse useimmiten menen tilanteessa vietin mukana, vaikka se kenet tähän tilanteeseen asti päästän onkin jo iso valintaprosessi. Kuin luonnostaan lantioni liikkuu miehen lanteita vasten ja pian hän onkin repimässä vaatteita päältäni. Ihmeellistä, eikö totta? Jutut etenevät liian nopeasti kun kumpikaan osapuoli ei osaa eikä halua enää pidätellä itseään. Silti olen (ehkä) hyvässä maineessa kyseisten miesten parissa enkä mikään lutka. Ihmeellinen on elämä, ja en uskonut olevani tällainen vielä pikkutyttönä.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
It's all about clothes
Naiset osaavat olla tarkkoja valitessaan kumppaniaan. Hylkäämiseen voi riittää vääränlaiset kengät, väärä sanamuoto tai melkein mikä tahansa. Joittenkin ihmisten kohdalla nämä ovat suojelevia nirsoilemiskohtia, joiden avulla vältetään ylimääräiset miehet tai saadaan miesmäärä lähes olemattomiin. Mutta miten tosiaan hurmata nainen olemuksellaan?
Se miten pukeudumme antaa usein ensivaikutelman. Nykyaikana tyylejä on niin monia, että vaatetuksen oletetaan heijastelevan persoonaa ja arvomaailmaa. Ja tämän oletetaan tapahtuvan lähes alusvaatteita myöten. Jokaisella naisella on jokin tietty tyyli tai vaatemaku, jonka suuntaisiin miehiin hän katseensa kohdistaa. Itse olen toisinaan kyllä yllättänyt itseni lipsumasta tästä tiukasta näkökulmasta, vaikka unelmieni mies omaakin juuri sen tietynlaisen kauluspaidan ja tietynlaiset kengät. Jo kenkien merkkivalinta riittää toisille hylkäämään koko kokelaan ja olemaan antamatta mahdollisuutta oikein mihinkään, tai ainakaan mihinkään enempään. Aina tietyn tyylistä nirsoutta ei nää päällekkään päin. Esimerkiksi eräs ystävättäreni ei pidä niinkään komeista miehistä vaan pikemmin kummallisista. Hänen kavalkaadiinsa kuuluvat ne hauskan näköiset heput, joita moni katsoo naureskellen. Eivät he nyt rumia ole, mutta äärimmäisen persoonallisia ja ulospäinsuuntautuneita. Itse ystävättäreni on hyvin viehättävä ja tarkka ulkonäöstään, joten makua ei ehkä ensimmäisenä arvaisi.
Kun mies kuitenkin on lähdössä iskemään naisia, voi joitakin yleispäteviä ohjeita antaa. Näidenkin rikkojia nimittäin löytyy.
1. Ole puhdas. Älä haise, käy suihkussa. Laita puhtaat vaatteet ja kengät, älä ikivanhoja haisevia yksilöitä joista pohjat ovat irtoamispisteessä. Tuoksu hyvälle, älä hielle.
2. Laita päällesi jotakin siistiä, mutta joka samalla antaa kuvan sinusta. Toisilla miehillä on parempi värisilmä kuin toisilla ja he voivatkin lähteä leikkimään väriyhdistelmillä. Jos sinulla ei kuitenkaan sitä ole, älä täräytä liian räikeää vaatetta yllesi, varsinkaan eri värejä sekaisin. Havaijipaita on varmaan viimeisiä vaatteita joka päällä naisia saa, tyylistä riippumatta. Ja älä laita risoja vaatteita tai ylikuluneita, joista väri on jo puoliksi irti, paitsi jos se on ehdoton tyyliseikka.
3. Laita päällesi jotakin, jossa olet itsevarma ja rento. Tunnet itsesi vahvaksi, mutta et ylimieliseksi. Uskallat mennä puhumaan naisille kun olosi on mukava ja hyvän näköinen.
4. Makuja on monia, joten yhtä ehdotonta lookkia ei ole. Muista siis tosiaan olla oma persoonallinen itsesi. Tosin on joitakin tyylejä joihin useampi nainen horjahtaa, mutta jos tosissaan olet hakemassa seuraa ole sitä mitä olet. Ja jos ei heru, niin ehkä kannattaisi siistiytyä kokonaisuudessaan. Ei pahalla. Puhtailla vaatteilla ja hyväntuoksuisella olemuksella pötkii jo pitkälle.
En nyt tiedä, onko tästä kenellekään hyötyä, ja teksti jäi hiukan lyhyeksi, mutta tulipa tässä mieleenki kirjoittaa aiheesta.
Rakkaudella Mindy
Se miten pukeudumme antaa usein ensivaikutelman. Nykyaikana tyylejä on niin monia, että vaatetuksen oletetaan heijastelevan persoonaa ja arvomaailmaa. Ja tämän oletetaan tapahtuvan lähes alusvaatteita myöten. Jokaisella naisella on jokin tietty tyyli tai vaatemaku, jonka suuntaisiin miehiin hän katseensa kohdistaa. Itse olen toisinaan kyllä yllättänyt itseni lipsumasta tästä tiukasta näkökulmasta, vaikka unelmieni mies omaakin juuri sen tietynlaisen kauluspaidan ja tietynlaiset kengät. Jo kenkien merkkivalinta riittää toisille hylkäämään koko kokelaan ja olemaan antamatta mahdollisuutta oikein mihinkään, tai ainakaan mihinkään enempään. Aina tietyn tyylistä nirsoutta ei nää päällekkään päin. Esimerkiksi eräs ystävättäreni ei pidä niinkään komeista miehistä vaan pikemmin kummallisista. Hänen kavalkaadiinsa kuuluvat ne hauskan näköiset heput, joita moni katsoo naureskellen. Eivät he nyt rumia ole, mutta äärimmäisen persoonallisia ja ulospäinsuuntautuneita. Itse ystävättäreni on hyvin viehättävä ja tarkka ulkonäöstään, joten makua ei ehkä ensimmäisenä arvaisi.
Kun mies kuitenkin on lähdössä iskemään naisia, voi joitakin yleispäteviä ohjeita antaa. Näidenkin rikkojia nimittäin löytyy.
1. Ole puhdas. Älä haise, käy suihkussa. Laita puhtaat vaatteet ja kengät, älä ikivanhoja haisevia yksilöitä joista pohjat ovat irtoamispisteessä. Tuoksu hyvälle, älä hielle.
2. Laita päällesi jotakin siistiä, mutta joka samalla antaa kuvan sinusta. Toisilla miehillä on parempi värisilmä kuin toisilla ja he voivatkin lähteä leikkimään väriyhdistelmillä. Jos sinulla ei kuitenkaan sitä ole, älä täräytä liian räikeää vaatetta yllesi, varsinkaan eri värejä sekaisin. Havaijipaita on varmaan viimeisiä vaatteita joka päällä naisia saa, tyylistä riippumatta. Ja älä laita risoja vaatteita tai ylikuluneita, joista väri on jo puoliksi irti, paitsi jos se on ehdoton tyyliseikka.
3. Laita päällesi jotakin, jossa olet itsevarma ja rento. Tunnet itsesi vahvaksi, mutta et ylimieliseksi. Uskallat mennä puhumaan naisille kun olosi on mukava ja hyvän näköinen.
4. Makuja on monia, joten yhtä ehdotonta lookkia ei ole. Muista siis tosiaan olla oma persoonallinen itsesi. Tosin on joitakin tyylejä joihin useampi nainen horjahtaa, mutta jos tosissaan olet hakemassa seuraa ole sitä mitä olet. Ja jos ei heru, niin ehkä kannattaisi siistiytyä kokonaisuudessaan. Ei pahalla. Puhtailla vaatteilla ja hyväntuoksuisella olemuksella pötkii jo pitkälle.
En nyt tiedä, onko tästä kenellekään hyötyä, ja teksti jäi hiukan lyhyeksi, mutta tulipa tässä mieleenki kirjoittaa aiheesta.
Rakkaudella Mindy
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)