Get rid of 'em

Onko naisen osa olla välistä ylitunteellinen ja seuraavassa hetkessä kuin mitään ei olisi ollutkaan? Näin tuntuu olevan ainakin joidenkin henkilöiden kohdalla. Vai onko pariutumisviettini vain liian kova suhteessa todelliseen tilanteeseen vai välttelenkö pessimistisiä ajatuksia jonka seurauksena en enää jaksa itkeä enkä myöskään vaihtoehtoisesti elää alituisessa epäilyssä milloin jokin suhde loppuu?

Asia taitaa nyt kuitenkin olla niin, että luvassa ovat vaihtoehtoisesti miehettömät ajat taikka sitten uutta tuuttiin, sillä Janne haluaa mieluummin olla vaan kavereita edelleen oman tilanteensa takia sekä ilmeisesti tunnetilojen kevenemisen takia ja Kalle ei enää vain vaikuta olevan kiinnostunut. Miten tässä nyt näin pääsi sitten käymään? Noh, loppupeleissä ehkä kumpikaan ei sitten ollut minulle sitä oikeaa tyyppiä(hyvä sanoa tässä vaiheessa vakuutellessa asiaa myös itselleen) ja tuolla jossakin on se ihana, mahtava mies joka tulee olevaan minua varten. Harmillisesti tässä vaiheessa vaivun usein muistelemaan Mr. Bigiä, jota en onnekseni tai surukseni kovin usein nää hänen mieluiten lymytessään jossakin kiven alla ulkona käymisen sijaan. Siinä oli mies, jolla oli samat kiinnotuksen kohteet, elämän toiveet ja joka vielä ymmärsi minua vaikka en sanonut sanaakaan. Ainakin silloin joskus hän sanoi juuri oikeat sanat oikeaan aikaan, tosin viime kesänä vanhojen lauseiden ikuinen toistelu alkoi kuitenkin jo puuduttaa korvia.

Mutta miksi ihminen alkaakin tämmöisessä suvantovaiheessa vain muistella vanhoja? Tässä tilanteessahan pitäisi elää tasan hetkessä, ei elää pilvilinnoissa joita oli joskus tai joita tulee olemaan. Silti usein ainakin omalla kohdallani vaivun hellimään vanhoja hetkiä mielessäni, mutta nyt olen päättänyt että en niin tee. Vanhojen muistelulle on tullut loppu, koska se on ollutta ja mennyttä enkä enää halua vaipua niihin hekumallisiin menneisiin päiviin, joiden muistelu loppupeleissä tuottaa vain tuskaa.

Voisinkin oikeastaan tässä vaiheessa toivottaa onnea kaikille varsinkin ensirakkauksistaan ylipääsyä koittaville. On se jännä, että vaikka tässä vaiheessa tuntuu kuin sydäntä kiskottaisiin rinnasta irti ja katolta hyppääminen tuntuisi hyvältä ajatukselta, niin hyviä hetkiä miettii ja muistelee usein liian pitkään tuskien samalla vain yltyessä. Loppupeleissä mikään muu ei kuitenkaan auta kuin järjestelmällinen asian hyväksyminen, ajatuksettomuuteen keskittyminen ja elämän positiivisten puolien näkeminen, jolloin mahdollisesti sitten joskus on myös valmis päästämään irti. Jos jotakuta kiinnostaa, niin myös läsnäolemiseen liittyvä kirjallisuus voi olla suureksi avuksi tässä vaiheessa, jos ajatuksien itsenäinen kääntäminen ei tunnu onnistuvan.

Mutta, itselläni on loppupeleissä kaikki hyvin. Ei ole enää perään itkemistä tai en oikeastaan paljoa harmittele lähimenneisyyden miesmenetyksiä, sillä ehkä niin vain kuului käydä ja ne avaavat uusia mahdollisuuksia. Ja lisäksi, tärkeintä minulla on kuitenkin tällä hetkellä keskittyä vain ja ainoastaan itseeni, uraani ja elämäntapamuutokseeni.

Miss you, babe

Ihmisistä ja tutuista kuvioista parinkin viikon erossaoleminen herättää ihmeellisiä tunnetiloja. Kuin tunteet asettuisivat tärkeysjärjestykseen, mutta onko syynä biologia, mielihalu, vai saavuttamattomuus joka valikoi ihmiset tunnejärjestykseen?

Olen tosiaan nyt ollu jonkin aikaa poissa kotoa. Ja jo poissaolon alussa minulle kävi harvinaisen selväksi yksi asia. Aloin ikävöidä miestä. Ja kyseessähän on Janne, jonka tiedän myös pitävän minusta mutta joka hämmensi minua uuden vuoden alun kommenteillaan. Kalle ei kiinnostanut lainkaan, ja koko poissaoloni ajan käperryin peiton alle tyyny kainalossa Janne mielessäni. Sain häneen eräänä iltana myös yhteyden netin kautta ja viestittelimme koko illan (yli neljä tuntia) vilkkaasti. Hän myös käänsi toiveeni mennä katsomaan elokuvaa jossakin seurassa kutsuksi elokuviin kanssani, jota pidän hyvänä merkkinä.

Tietoa seuraavasta tapaamisestamme ei kuitenkaan ole. Tänään olin pakahtua tunteeseen saavuttuani kotiin, ja en voinut olla kysymättä , olisiko hänellä aikaa tänä viikonloppuna minullekkin. Kiireistä kuulosti kuitenkin mahdollisesti olevan, ja varmaa tai edes osittain myöntävää vastausta en siis toiveeseeni vielä saanut. Toisaalta omat deadlinenikin painavat päälle, eikä minulla olisi edes aikaa kuhertelulle, eikä käytännöllisintäkään mahdollisesti kohdalle osuvan 'sen ajan kuusta'- takia, mutta en voisi vastustaa aamuun jatkuvaa keskustelua, rakastelua ja yleisesti ottaen ajanviettoa hänen kanssaan. Jannen seurassa aika tuntuu aina juoksevan, niin hyvin ymmärrämme toisiamme ja tulemme juttuun keskenämme. Tulen helposti juttuun lähes kaikkien ihmisten kanssa, mutta harvoin kohtaan ihmisiä jotka todella ymmärtävät minuakin.

Voihan, tunteeni vellovat ja vyöryvät. Onnekseni en kuitenkaan tällä kertaa pelkää tulevaa, niin kuin melkein aina ennen. Tapaamme sitten kuin tapaamme ja asiat menevät loppupeleissä niinkuin niiden pitääkin.

'Do what you want!'

Vuodenvaihde vaihtui hyvinkin mielenkiintoisesti. Törmäsin jännään tilanteeseen: mieheen, joka suvaitsee toisten miesten läsnäolon seurassani. Kyseessä on siis Janne, joka viestiteltyämme aiheesta sanoi suoraan että ei pahastu minun värkkäämisistäni toisten jätkien kanssa, vaikka olenkin tällä hetkellä hänen ainoa tosissaan otettava naiskandidaattinsa.

Mitä ihmettä? Eikö tässä tilanteessa miehen tulisi saada luolamiesmäistä energiaa, jonka tempaisemana hän omii naisen ja murisee muille miehille, edes sivistyneesti? Ensin olin loukkaantunut, koska toivoin Jannesta enemmän. Ryntäsin toisen miehen perässä ylihinnoiteltuun massavirtojen suosimaan paikkaan, jossa tämä oli hyvinkin yllättynyt tulemisestani. Positiivisesti loppupeleissä kuitenkin. Pääasiana miehellä oli kuitenkin viinan juominen, joten sovimme näkevämme seuraavana päivänä, jota tosin sitäkään ei tapahtunut, mutta annetaanpas sen nyt olla.

Olen nyt ihmetellyt tätä tilannetta jo toista päivää. Periaatteessa Janne siis myöntyi kaikkeen, mitä minulla hetken mielijohteesta päähäni ilmestyi. Olin hänen ainoa tosissaan otettava naisensa. Samalla sain olla muiden kanssa. Ja jos siltä alkoi näyttää, ei haitannut vaikka meistä tulisi vain kavereita. Oliko tämä vain helppo kiertotie sanoa, että hän ei halua mitään vakavampaa kanssani juuri nyt vai mitä ihmettä?

Ei ole varmaan olemassa naista, joka ei haluaisi tuntea olevansa haluttu. Terve mustasukkaisuus ja omiminen saa olon erityiseksi, halutuksi ja toisen omaksi. Että hän tosiaan haluaa olla kanssasi. Joten eihän semmoista jätkää jotenkin edes osaa ottaa tosissaan, joka sanoo että 'no mene ja pane muitakin vaan, ei mua haittaa'. Ei voi ainakaan uskoa, että suhteesta loppupeleissä tulisi mitään aitoa ja säätöä suurempaa. Mistä tämmöisessä käyttäytymisessä on siis tosiaan pohjimmiltaan kyse?

Yksi vaihtoehto mitä mietin, ja mikä tuli mieleen myös miespuolisella setvimistoverillani, oli se että mies on niin hulluna minuun, että kaikki mitä sanon on okei. Ihmeellinen ajatus. Siis että tilanne tavallaan olisi niin, että Janne pitää minusta niin paljon, että on valmis kaikkiin valintoihini, joko omalla kustannuksellaan tai sen nojalla että saa pitää minut loppupeleissä edes ystävänä mieluummin kuin luopuu minusta kokonaan. Mutta eikö tällaiseen ihmiseen sattuisi, jos minulla olisi joku toinen? Vai eikö Janne vielä tiedosta tunteitaan? Vai mitä ihmettä? Vai onko kyse vain siitä, että hänkin haluaa pitää omat kanavansa auki mahdollisille kokemuksille, joten antaa minullekkin luvan tehdä täysin sitä, mitä mieleeni juolahtaa? Tämä olisi ehkä se todennäköisin vaihtoehto. Hän kun ei ollut aikaisemminkaan valmis sitoutumaan juuri nyt.

Tilanne on kuitenkin se, että huomasin tosiaan tuntevani jotakin myös tätä toista ihmistä kohtaan, jonka perässä juoksin eri baariin kuin kaverini. Kyseessä on siis jonkun ajan takainen nukkumakaverini, sanotaan häntä vaikka nyt sitten Kalleksi. Olin itsekkin yllättynyt tunteistani. Hän näytti söpömmältä kuin muistin, ja oli rento ja hauska ja tyyliseni jätkä. Joten päädyin päivittelemään Jannelle viesteillä, mitä oikein tekisin tilanteen suhteen ja vastaus oli minkä yllä olen jo kertonut.

Mielenkiintoista mitä seuraavaksi tapahtuu, saako Kalle uudenvuoden ryyppyputken loppumaan ja mitä Jannen päässä loppupeleissä liikkuu?