Vuodenvaihde vaihtui hyvinkin mielenkiintoisesti. Törmäsin jännään tilanteeseen: mieheen, joka suvaitsee toisten miesten läsnäolon seurassani. Kyseessä on siis Janne, joka viestiteltyämme aiheesta sanoi suoraan että ei pahastu minun värkkäämisistäni toisten jätkien kanssa, vaikka olenkin tällä hetkellä hänen ainoa tosissaan otettava naiskandidaattinsa.
Mitä ihmettä? Eikö tässä tilanteessa miehen tulisi saada luolamiesmäistä energiaa, jonka tempaisemana hän omii naisen ja murisee muille miehille, edes sivistyneesti? Ensin olin loukkaantunut, koska toivoin Jannesta enemmän. Ryntäsin toisen miehen perässä ylihinnoiteltuun massavirtojen suosimaan paikkaan, jossa tämä oli hyvinkin yllättynyt tulemisestani. Positiivisesti loppupeleissä kuitenkin. Pääasiana miehellä oli kuitenkin viinan juominen, joten sovimme näkevämme seuraavana päivänä, jota tosin sitäkään ei tapahtunut, mutta annetaanpas sen nyt olla.
Olen nyt ihmetellyt tätä tilannetta jo toista päivää. Periaatteessa Janne siis myöntyi kaikkeen, mitä minulla hetken mielijohteesta päähäni ilmestyi. Olin hänen ainoa tosissaan otettava naisensa. Samalla sain olla muiden kanssa. Ja jos siltä alkoi näyttää, ei haitannut vaikka meistä tulisi vain kavereita. Oliko tämä vain helppo kiertotie sanoa, että hän ei halua mitään vakavampaa kanssani juuri nyt vai mitä ihmettä?
Ei ole varmaan olemassa naista, joka ei haluaisi tuntea olevansa haluttu. Terve mustasukkaisuus ja omiminen saa olon erityiseksi, halutuksi ja toisen omaksi. Että hän tosiaan haluaa olla kanssasi. Joten eihän semmoista jätkää jotenkin edes osaa ottaa tosissaan, joka sanoo että 'no mene ja pane muitakin vaan, ei mua haittaa'. Ei voi ainakaan uskoa, että suhteesta loppupeleissä tulisi mitään aitoa ja säätöä suurempaa. Mistä tämmöisessä käyttäytymisessä on siis tosiaan pohjimmiltaan kyse?
Yksi vaihtoehto mitä mietin, ja mikä tuli mieleen myös miespuolisella setvimistoverillani, oli se että mies on niin hulluna minuun, että kaikki mitä sanon on okei. Ihmeellinen ajatus. Siis että tilanne tavallaan olisi niin, että Janne pitää minusta niin paljon, että on valmis kaikkiin valintoihini, joko omalla kustannuksellaan tai sen nojalla että saa pitää minut loppupeleissä edes ystävänä mieluummin kuin luopuu minusta kokonaan. Mutta eikö tällaiseen ihmiseen sattuisi, jos minulla olisi joku toinen? Vai eikö Janne vielä tiedosta tunteitaan? Vai mitä ihmettä? Vai onko kyse vain siitä, että hänkin haluaa pitää omat kanavansa auki mahdollisille kokemuksille, joten antaa minullekkin luvan tehdä täysin sitä, mitä mieleeni juolahtaa? Tämä olisi ehkä se todennäköisin vaihtoehto. Hän kun ei ollut aikaisemminkaan valmis sitoutumaan juuri nyt.
Tilanne on kuitenkin se, että huomasin tosiaan tuntevani jotakin myös tätä toista ihmistä kohtaan, jonka perässä juoksin eri baariin kuin kaverini. Kyseessä on siis jonkun ajan takainen nukkumakaverini, sanotaan häntä vaikka nyt sitten Kalleksi. Olin itsekkin yllättynyt tunteistani. Hän näytti söpömmältä kuin muistin, ja oli rento ja hauska ja tyyliseni jätkä. Joten päädyin päivittelemään Jannelle viesteillä, mitä oikein tekisin tilanteen suhteen ja vastaus oli minkä yllä olen jo kertonut.
Mielenkiintoista mitä seuraavaksi tapahtuu, saako Kalle uudenvuoden ryyppyputken loppumaan ja mitä Jannen päässä loppupeleissä liikkuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti