Aikaa on päässyt kulumaan ihan huolella. On ollut kaikennäköistä: kuuma yö Jannen kanssa, virkistävää silmäpeliä entisen ihastuksen kanssa ja paljon annettuja pakkeja sopimattoman tuntuisille nuorille miehille.
Mutta jos aloitetaan siitä kuumasta yöstä. Olin jo päättänyt, etten enää päästä Jannea luokseni, ja juuri kyseisenä iltana ennen nukkumaan menoa ajattelin asiaa. Keskellä yötä puhelin kuitenkin tärisi iloisine äänineen, ja kukas muukaan ilmoitti itsestään kuin Janne. Ulkona paukkuivat hillittömän kovat pakkaset eikä hän jaksanut taksiakaan jäädä odottelemaan kotiin päästäkseen. Otin hänet luokseni yöksi. Perinteisesti juttelimme aluksi mukavia, ja olin Jannelle asteen verran tuohtunut. Hän kuitenkin otti minut kainaloonsa enkä lopulta malttanut enää olla vastaamatta hellyydenosoituksiin. Rakastelimme kuitenkin vasta aamulla, tosin touhu alkoi aikalailla heti herättyämme, tai tarkalleen ottaen minun herättyäni ensin. Seksi oli todella hyvää, parempaa kuin edellisellä kerralla, mutta Jannen lähdettyä kotiin tuli minulle oikeastaan vain vähän ankea olo. Aivan kuin välillämme ollut 'se jokin' olisi mennyt rikki. Ja tiesin varsin hyvin, että kerta ei erityisemmin tarkoittanut mitään tai muuttanut asioita.
Olenkin tuon kerran jälkeen tullut hiukan siihen ajatukseen, että seuraavan kerran kun harrastan seksiä haluan sen olevan todellista rakastelua, semmoista jossa kukaan ei pidättele tunteitaan ja tunnen todellakin vapaasti jotakin toista osapuolta kohtaan. Minä vain olen tunneihminen, enkä voi enää oikein peitellä asiaa. Välillä saatan syystä tai toisesta villiintyä, mutta loppupeleissä nautin suuresti vain ihmisen kanssa johon voin luottaa ja jonka kanssa todellakin tunnen jotakin. Viime kesäistä 'heilaani' lainatakseni olen "sitoutuvamman sortin muija".
Olenkin ruennut erittäin nirsoksi miesten suhteen. Montaa kertaa en toisaalta ole edes ulkona käynyt, mutta sen kerran kun olen on pakkeja tuntunut satelevan suuntaan jos toiseenkin. Pidin jopa jatkot, joille toin mukanani pari nuorta miestiä, mutta loppupeleissä luonani yöpynyt kaverini nappasi toisen ja toinen sammui lattialle. Itse tyytyväisenä vedin hirsiä oman peittoni mutkassa, olemalla täysin epäkiinnostunut kummastakaan.
Ja myös eräs, vaihteeksi itseäni useamman vuoden vanhempi, poikamainen mieshenkilö on alkanut pitkästä aikaa kiinnittää huomiota minuun. Kyseessä on ujonpuoleinen herra, jonka kanssa pidin silmäpeliä pari vuotta takaperin. Paikkakunnan vaihdokseni tuolloin kuitenkin osuivat juuri siihen kohtaan, kun jotakin aloitetta olisi voinut tehdä ja hänkin ilmeisesti seurusteli vakavasti tässä välissä. Mutta ei seurustele enää, ja leveä hymy on jälleen kohdistettu minuun keinahdellessani tanssilattialla. Mielenkiinnolla odotan, saako hän mitään kunnon aloitetta tällä kertaa aikaiseksi, vai ottaisinko itse härkää sarvista. Yhden silmäniskun olen hänen osaltaan jo saanut.
Toisaalta kuitenkin kaipaan Jannea. Hän ja hänen pahuksen tilanteensa. Toisaalta on tyhmää itkeä semmoisen miehen perään, joka nyt vaan on päättänyt että seurustelematta parempi, vaikka kyseessä olisi kuinka pitkä suloinen nallekarhu tahansa. Joten uusia tuulia päin, sydän avoinna kädet levällään sanon minä! (olisipa jo viikonloppu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti